joulumuistelus
Saamelaisten joulumuistelus Stallusta
Meiđän maan pohjaissiimissa aloissa pimmeys valittee pitkinä talvikuukausina. Ihmisten mielikuvituksessa pimmeys oon luonu pohjan rikkhaale faunale täynä manalaissii, tyllyi kummituksii, halttijoita ja trollii, ja niitten joukosta löyttyy kans saamelaisten Stallu. Tämä oon iso ja vaaralinen kemppi joka jouluna saattaa jopa hoksata syöđä pahankurissii lapsii. Stallu oon osittain ihminen, trolli, pahaäijä- ja joulunissi.
Se oon isompi ko tavaliset ihmiset ja sillä oon päälä erilaiset vaattheet ko saamelaisila. Ushein sillä oon säkki sölässä ja se oon vaatettinnu ittensä tummhiin vaattheissiin missä oon kultaknappii. Stallu oon paha ja väkkeevä, mutta kans tyhmä, ja ihmiset saattaavat puijata sitä.
Saamelaiset lapset oon sukupolviin aijan naakkinheet ympäri varphailansa jouluna siksi ko vanhiimet oon päntänheet heiđän päähän ette het häyttyyvät olla hiljaa – sillä pahhiinta mitä Stallu tiettää oon meteli!
1 / 2
Nordlys over naturlandskap i Norge
Ylipään piti passata sen pääle ette kaikki oli oorningissa koko jouluaijan.
Laavon ulkopuolela piti korjata ennen jouluu niin ette Stallun raito ei juuttuis kiini. Raito oon itte assiissa länkki missä porot oon siđottu yhtheen, mutta Stallun raiđossa oli muun myötä rottii ja hiirii. Se oli kans tärkkeetä ettei sahajauhoo jätetty maahan puunhakon jälkhiin. Oven vieressä piti olla vesiämpäri jossa oli kauha niin ette Stallu saattoi juođa ko se meni sivvu, ja silloin se jatkas taas matkaa etheenkäsin.
Mutta jos Stallu ei saiskhaan vettä, se suuttuis ja remmuis, ja pahhiimassa taphauksessa, jos sitä janotti nokko, se imis vertä ihmispäistä. Sanothiin ette yhđessä paikassa, jossa Stallu ei ollu saanu vettä jouluna, oli talon emäntä kuolu janhoon seuraavanna päivänä.
Ja muistelthiin kans ette jokku olthiin ajanheet hevoisrejelä noutamhaan polttopuuta jouluna, ja het olthiin juuttunheet paikoilensa kiini siihen asti ko het olthiin luvanheet olla tekemättä sitä ennää koskhaan. Het meinathiin ette se oli Stallu joka oli saanu heiđät juuttumhaan.
1 / 2
Tre menn og junder foran en samisk lavvo fra sent på 1800-tallet
Ei, Stallu ei olheen ollu mikhään mielheinen nissi. Se oli kauhee haamu mikä vaivas saamelaissii sekä arjessa ette fästissä.
Se saattoi muuttaat ittensä haamuu eri tillaisuuksissa, se oli samala sekä näkkyyvä ja näkymätön, kaikkialla ja ei mishään. Kukhaan ei ollu nähny sitä, mutta kaikki olthiin kuulheet siitä. Joskus saattoi kuula piipitystä tahi pillipiiparin äänii tuulessa, ja silloin se oli Stallu joka pelas. Pillipiiparin ääni oli niin kimmee ette se saattoi vahingoittaat kuuloo. Alkupöräiskansale Stallu oli luonossa, ja piian se oli luonto itte – voima minkä alaisuuđessa met kaikki ihmiset viimi viimeksi olema.
Yliluonolisila assiila oon aivan uniikki kyky elläät etheenkäsin jouluperintheissä, mutta jos haluthaan ette muistelukset säilyyvät sukupolvelta toisele, net häyttyyvät olla mesiset. Net pittäävät järkyttäät ja kauhistuttaat kuuliijoita, ja mielelä enämen ja enämen joka sukupolvi.
Satu porotokasta joka muuttui kiveksi oon semmoinen muistelus. Matkala saattaa huntteerata kuinka muistelukset oon karttunheet kautta aikkoin. Teitä oon nyt varoitettu!
Nordlys over naturlandskap i Norge
Porotokka joka muuttui kiveksi
Oli joulu, se oli kylmä ja pimmee ympäri janturin kaukana meiđän maan pohjaisosassa. Finmarkuntunturissa oli saamelainen leiri missä oli kaksi laavoo. Toisessa laavossa oli vanhaa akka ja vanhaa äijä. Heilä oli pikkupoika. Toisessa laavossa oli kokonhainen lapsitokka josta yksinäinen palveluspiika piti huolta.
Vanhiimet näjet olthiin reisanheet Koutokeinhoon, joka oli kolmen miilan päässä leiristä, osalistumhaan jumalanpalveluksheen joulunpyhinä.
Sitte tulthiin joulunpyhät, ja lapset tehthiin sitä mitä het pruukathiin tehđä vapaa-aijala – het tierathiin ulkona, hääräthiin ja laukothiin tiukkuin kans. Vanhaan parin pikkupoika halus kans ulos tieraamhaan, mutta se vanhaa akka ei päästäny häntä mihinkhään. Sen sijhaan akka antoi hänen lukkeet kirjaa eikä päästäny häntä pois silmistä, risu valmhiina toisessa käđessä.
Lapset, jokka asuthiin toisessa laavossa, villiinythiin pikku hiljaa täysin. Het tierathiin porroin keskelä ja tehenelthiin ette hetki olthiin makka porot.
1 / 2
En samisk gutt kjører slede med reinsdyr.
Äkkii lasten meteli hiljeni, ja palveluspiika meni laavosta ulos kattomhaan lasten pörhään. Silloin hän näki ette kuu oli laskeutunnu hakkupölkyle ja muuttunu Stalluksi. Hän näki ette Stallu oli ottanu lapset hengiltä. Kauhistunheena piika laukkoi toisheen laavhoon vanhaan akan tykö. Tämä neuvoi häntä reissaamhaan parhaala vetohärälä Koutokeinhoon ja noutamhaan vanhiimet Akka sanoi kans ette piika piti panna reisuhetan löysästi päähän, ja matkala hän häytyi ajjaat käyrän puun alta.
Piika meni ittensä laavon uksele ja näki ette Stallu oli laittamassa lapsitokkaa jouluruvaksi ittelensä. Mutta hän näki ette pieniin lapsi oli yhä elossa.
Stallu kääntyi piikkaa kohti ja sanoi: “Mitä sie halluut?»
Piika pyysi siivosti fakkelii, ja Stallu kävi noutamassa sen. Silloin piika rukatti ja veti pieniimän lapsen ulos laavotuukin reunan alta, ja saman hän teki ittensä pään ja reisuhetan kans. Hän laittoi satulan noppeen porolehmänsölkhään ja pani sivakat jalkhaan. Ko het ajethiin käyrän koivun alta, istui Stallu puussa ja freistas napata kiini hänen reisuhetasta.
Piika jatkas matkaa, ja Stallu jäi istumhaan puuhun tyhä reisuhetta käđessä. Mutta ko piika likeni Koutokeinoo, oli porolehmä niin vaipunu laukkomisesta ette se halkes keskelä Koutokeinonjokkee.
Siksi hän häytyi jatkata loppumatkan käyđen Koutokeinhoon asti.
1 / 2
Nordlys over naturlandskap i Norge
Ko hän saapui kirkole, hän muisteli ittensä isänälle ja emänälle mitä lapsile oli tapattunnu. Het ei uskonheet häntä, mutta myönythiin lähtemhään hänen kans kothiin.
Ko isäntä tuli laavon uksele, hän näki ette Stallu istui laavossa syömässä lapsii, yksi kerrala.
Peto kohotti kattheen ja näki isänän. Se tarttui hänen parthaan ja repi sen irti kasvoista. Sitte emäntä tuli kattomhaan, mutta Stallu otti hänenki. Se tarttui emänän rinthaan ja repäisi sen irti. Sitte Stallu söi kans vanhiimet.
Vanhaa akka, hänen mies ja poika päästhiin sieltä pois, mutta kaikki porot ja leiri itte muututhiin kiviksi.
Ja jos tämä muistelus kuulostaa uskomattomalta, niin sie saatat nähđä sen ittesti silmin: Vielä tänä päivänäki oon Durkkihanvárrissa kaksi issoo kivvee jokka näyttäävät kahđelta laavolta, ja niitten vieressä oon monenlaissii pienemppii kivvii jokka näyttäävät poroilta jokka makkaavat leppäilemässä päät takapäin.
Net oon sekä valkkeet ja mustat, justhiin niin ko porot pruukkaavat olla. Ja keskelä Koutokeinonjokkee oon viiminen kivi, porolehmän jälkhiin. Nämät oon niitten perheitten ja porroin kivettynheet jäänökset joitten ympäri joulumuistelus Stallusta muistelee.
Kivet makkaavat siinä muistona Stallun raivosta ja net oon muistutuksena kaikile alassa kulkkiijoile siitä ette jouluna pittää olla yhđessä ja ennen kaikkee olla vaiti ko tuuli piipittää ja vihelttää ulkona.
1 / 2
Trær og busker med rim på vidda i Finnmark.
Kilder:
- Magisk Jul – Julens myter og overtro (2020)
Orage Forlag AS
Bilde- og videorettigheter:
-
-
Getty Images
-
Scannet av Friman 2006 (Offentlig eiendom)
-
John Bauer (Offentlig eiendom)
-
Getty Images
-
Getty Images
-
Jeanette Hanvik
-
Getty Images
-
Getty Images
-
Getty Images
-
